Laps, se ois vain turmiokses,
Ja ma niin koin järjestellä,
Ettei mulle hellään hehkuis
Koskaan enää lempes hellä.
Mut kun onnistuinkin siinä,
Sitä usein melkein itkin,
Ja ma usein mietin sentään:
Jos mua sentään lempisitkin!
24.
Ei kasvot kalvaat ilmaissut siis,
Mitä tuskia rinta sulki?
Vai tahdot, että ylväs suu
Tois nöyrät pyynnöt julki?
Oi, liian ylvääks jäi tää suu,
Se suudella, leikkiä sai vaan;
Se sanan ilkkuvan lausua vois,
Kun kuolen lemmenvaivaan.
25.
Ma tahdoin luokses tulla
Ja viipyä rinnallas;
Ei ollut aikaa sulla
Sun kaikilta toimiltas.
Ma lausuin sieluni innoin:
"Sua yksin mä lemmin ain!"
Sa nauroit täysin rinnoin
Ja pilkoin niiasit vain.
Sä vielä kiihdytit, kulta,
Mun lemmenmurheitan',
Ja viimein sä kielsit multa
myös lähtösuudelman.
En itseän' ammu varmaan,
Vaikk' asiat on huonosti päin!
Tän kaiken, tiedä, armaan',
Jo kerran ennenkin näin.