"Lyö tuska rintaa ahdistain,
Kuin palkeet särkis pajaa;
Jos minne vain ma työhön sain,
Se pois mun sieltä ajaa.
"Luo lemmityn se vie mun ain,
Kuin vois mua Kerttu lientää;
Mut kun ma nään nuo silmät vain,
Taas pois mun täytyy rientää.
"Ma vuoren huiput kaikki hain,
Siell' yksin käydä pyyhkin;
Ja vait kun seison murheissain,
Niin seison vait ja nyyhkin."
3.
Käy Pekka parka kähnystäin,
Kuin haamu, arkaan, alla päin.
Ja kadulla kun kalvaan näät,
Niin seisomaan sa melkein jäät.
Jää tytöt kuiskuin kaivon luo:
"Kai haudastaan on noussut tuo?"
Ei, neidot, näin on laita tän:
Käy vasta hautaan maata hän.
Hän kullastaan on pettynyt,
Siks paras päästä hautaan nyt,
Näet parhaan rauhan lepo tuo,
Mi unta mailman loppuun suo.
Krenatöörit.
Krenatööriä kaks käy Ranskaan päin,
Oli kumpikin Venäjän vanki.
Mut kun he pääsevät Saksaan näin,
He sieltä ei lähtöön hanki.
He murheita kuulivat Ranskasta juur:
Peri hukka jo voittajanki,
Oli lyöty ja pirstottu armeija suur, —
Ja keisari, keisari vanki.