Hän pöyhkien herjaa, röyhkeäpää,
Ja joukkue riemuiten räyhähtää.

On kuningas käskyn lennättänyt;
Hovipoika on juossut ja palaa nyt.

Hän kultia päällään kantaen tuo;
On Jehovan temppelin ryöstöjä nuo.

Käsin riettain kuningas tempas niin
Pyhän maljan, mi reunaansa täytettiin.

Ja hän äkkiä tyhjensi pohjaan sen,
Suu vaahdossa huusi nyt ylpeillen:

"Sua, pikku Jehova, halveksin, —
Olen yksin valtija Baabelin!"

Mut tuskin soi sanat kauheat nää,
Niin salaa häntä jo peljättää.

Myös räikeä nauru mykkenee;
Vain kuolonhiljaus vallitsee.

Ja katso! ja katso! seinällen
Käy esiin kuin sormet ihmisen.

Ja ne seinään piirtää, piirustaa
Tulikirjoitusta ja katoaa.