Joka naiselle hän kuiskii,
Häntä lempivänsä sanoo;
"Totta kuin oon kristitty!" hän
Varmaan sata kertaa vannoo.
3.
Tuolla linnass' Alkolean
Hälvennyt on riemu, hilke,
Poistuneet on naiset, herrat,
Eikä enää tulet vilku.
Donna Clara ja Almansor
Ovat yksin saliss' siinä;
Yksin vain luo viime lamppu
Heidät valoon puolisiimeen.
Nojatuoliss' istuu donna,
Jakkaralla ritar istuu,
Ja hän raskaan päänsä uinuin
Laskee syliin armaan immen.
Ruusuvettä pullosesta
Valaa donna kaihomielin
Kutrillen Almansorinsa,
Jonka rinta huokuu, riehuu.
Sulo suukon viehkein huulin
Painaa donna kaihomielin
Kutrillen Almansorinsa,
Jonka otsa pilviin peittyy.
Kyyneliä vienoin silmin
Itkee donna kaihomielin
Kutrillen Almansorinsa,
Jonka värjyy huulten pielet.
Taas hän uinuu seisovansa
Nöyrin päin jo vettä tippuin
Tuolla doomissa Cordoovan, —
Kummat äänet korviin rinkuu.
Uljaat pylväät, jättiläiset,
Vihan vimmoin iestään yrmii;
Ei ne enää kestä kuormaa,
Ja ne huojuu, ja ne ryskii.