Kreiv' Bender arkun vieressä on,
Hän huokaa murhemiellä:
"Nyt kauniin rouvani kadotin
Ja mainiot koirani vielä."
Henrik.
Linnapihalla Canossan
Keisari on, Saksan Henrik,
Avopäin ja jaloin paljain,
Ja on yö, ja kylmään vihmoo.
Kurkistajaa kaks on tuolla
Ikkunassa; kuu luo loistoon
Kaljun pään Gregorius paavin,
Rinnat Toskanan Matildan.
Henrik lukee kelmein huulin
Hurskaat paternosterinsa;
Mutta keisarsydämessään
Salaa yrmii, hiljaa haastaa:
"Tuolla Saksan valtamailla
Ilmaan kohoo vankat vuoret,
Siell' on vuorten loukeroissa
Rautaa sotatapparoihin.
"Tuolla Saksan valtamailla
Ilmaan kohoo uljaat tammet,
Ylimmissä puissa varttuu
Varret sotatapparoihin.
"Oma Saksanmaani kallis,
Itse vielä kannat miehen,
Joka tuskieni käärmeen
Murskaa sotatapparalla."
Kuningas Daavid.
Hauska sortovaltijaan
Lähtö on, näet kuoltuaan
Olot jäävät entisilleen,
Eikä orjuus muutu milleen.