"Minulle ei jäänyt muuta neuvoa kuin kerjuulla elättää itseäni, ja sitä olen tähän saakka tehnyt. Mutta sovittaakseni syntini panin itselleni sen rangaistuksen, että pyytäisin jokaista armeliasta ihmistä, joka antaa minulle almun, lyömään minua korvalle."
Kun Baba Abdallah oli lopettanut kertomuksensa, sanoi kalifi hänelle:
"Sinun syntisi oli suuri, Baba Abdallah, mutta sinä olet sitä myös rehellisesti katunut ja kärsinyt rangaistuksesi. Tästä lähin sinun ei kuitenkaan pidä enää almuja anoa eikä korvapuusteja kärsiä, vaan saat minulta mitä elatukseksesi tarvitset."
Baba Abdallah lankesi maahan kalifin eteen ja kiitti häntä suuresta armostansa.
Ali Baba ja neljäkymmentä rosvoa.
Täysi tynnyri
Persiassa eli kerran kaksi veljestä, toisen nimi oli Kasim ja toisen Ali Baba. He olivat perineet isältään vähäisen omaisuuden, ja olisi siis voinut luulla, että he olisivat kumpikin olleet yhtä varakkaat. Mutta niinpä ei ollutkaan.
Kasim nai vaimon, joka sai periä suuren omaisuuden ja hänestä tuli äkkiä rikas mies.
Ali Baba sitä vastoin nai yhtä varattoman vaimon kuin hän itsekin oli. Hän asui hyvin vaatimattomasti ja elätti perhettään puunhakkuulla.
Eräänä päivänä, Ali Baban ollessa kolmen aasinsa keralla metsässä puita keräämässä, hän näki äkkiä tomupilven kohoavan metsän reunasta ja lähestyvän sitä paikkaa, missä hän työskenteli. Tarkemmin katseltuansa hän huomasi sen ratsastajajoukoksi, joka täyttä ravia ajoi eteenpäin. Vaikka sillä paikkakunnalla ei koskaan oltu kuultu rosvoista, niin Ali Baba heti epäili heitä siksi ja päätti piiloutua jonnekin. Hän päästi aasinsa irralleen ja kiipesi itse korkeaan puuhun, jonka tuuhea latva peitti hänet kokonaan. Lehvien välistä hän saattoi kuitenkin nähdä kaikki mitä alhaalla tapahtui.