Kasimin vaimo rauhoittuikin, sillä hän tiesi miehensä tahtovan pitää tätä retkeänsä niin salassa kuin suinkin. Hän palasi siis kotiin ja odotti kaikessa rauhassa aina sydänyöhön asti. Mutta sitten hänen levottomuutensa ja pelkonsa kiihtyi kahta suuremmaksi. Hän ei uskaltanut itkeä eikä valittaakaan, sillä asiahan oli pidettävä naapureilta salassa, mutta sydämessään hän katui uteliaisuuttansa ja sekaantumistaan lankonsa asioihin. Hän valvoi tuskissaan kaiken yötä ja kiiruhti aamulla jälleen lankonsa luo. Ali Baba arvasi heti hänen itkettyneistä silmistänsä hänen asiansa ja kiiruhti veljeänsä etsimään. Kolmen aasinsa keralla hän saapui kallion juurelle, näki ihmeekseen verta luolan edustalla ja lausuttuaan taikasanat hän astui sisään. Heti hänen silmiinsä iski Kasimin ruumis oven suussa. Hän ei aprikoinut kauan mitä tehdä, vaan päätti heti osoittaa veljellensä viimeisen kunnioituksen, jos kohta tuo veli ei koskaan ollut kohdellut häntä rakkaudella. Niinpä hän haki luolasta vaatetta, johon hän kääri velivainajansa paloitellun ruumiin, sälytti sen sekä pari säkkiä kultaa aasiensa selkään ja asetti risuja päälle, jottei kukaan voinut arvata, millaista kuormaa hän kuljetti. Sitten hän läksi takaisin kaupunkiin.
Ali Baba asetti risuja kuormansa peitteeksi.
Ali Baba asetti risuja kuormansa peitteeksi.
Saavuttuaan kotiin hän jätti kultasäkit vaimonsa huostaan ja läksi viemään veljensä ruumista kälynsä luo. Hän kolkutti veljensä talon ovelle ja tämän orja, Morgiana, joka oli viisas ja sukkela tyttö, päästi hänet sisään. Hän sanoi tytölle:
"Morgiana, minä vaadin sinulta nyt ehdotonta vaiteliaisuutta. Pian huomaat itsekin miten tärkeätä se on minulle ja emännällesi. Isäntäsi ruumis on tässä käärössä. Keksikäämme nyt keino, jolla saamme hänet haudatuksi ikäänkuin hän olisi kuollut luonnollisen kuoleman."
Sitten hän meni kälynsä luo. Tämä saattoi Ali Baban kasvoista heti huomata, ettei hän tuonut lohduttavia tietoja.
"Rakas kälyni", sanoi Ali Baba, "ennenkuin ilmoitan sinulle mitään, täytyy sinun luvata, ettet hiisku sanaakaan koko asiasta."
"Voi", huudahti Kasimin vaimo epätoivoissansa, "tästä jo voin päättää, että mieheni on kuollut. Mutta voit luottaa minuun. Minä teen kaikki mitä sinä käsket."
Ali Baba kertoi hänelle sitten koko surullisen tapahtuman ja sanoi neuvotelleensa Morgianan kanssa, miten saada naapurit uskomaan, että Kasim oli luonnollisella tavalla kuollut. Kasimin vaimo hyväksyi Ali Baban toimenpiteet ja koetti hillitä suurta suruansa, jottei hän liian aikaisin sitä ilmaisisi.
Ali Baba läksi kotiinsa, ja Morgiana meni lähellä asuvan apteekkarin luo. Hän kolkutti ovelle ja päästyään sisään, hän pyysi jotakin lääkettä, joka on hyvin tehoisaa vaarallisissa taudeissa. Apteekkari antoi sitä hänelle ja kysyi kuka oli sairaana.
"Voi", vastasi tyttö syvään huoaten, "isäntäni itse on sairaana. Hänen taudistaan ei saa mitään selkoa, sillä hän ei puhu eikä syö mitään."