ANNA ja MARI.
MARI
(sovittelee huivia kaulalleen, laulaa)
Nyt saa arkiset huolet heittää, murehet sydämen pohjahan peittää. Kerran on viikossa sunnuntai, joulu on kerran vuodessa vain — —
Nyt olen joulupukimissa! Vähän taas juhla juhlalta tuntuu, kun pojatkin omissa vuoteissaan yönsä lepäävät, vaikka puristuukin melkein ateriankin aikana käsi aseen ympäri. Anna, olisit vähän iloisempi. Anna, nythän on juhla, kuule, joulujuhla!
ANNA
Niin, Mari, joulu on. Ja joulu sovittaa synnit. Mutta jos on meillä syntejä sovitettavana, vaatii se juhla meidät ne sovittamaan. (Itsekseen.) Nyt, nyt se on sovitettava. — Jospa Jumala näyttäisi minulle tyhmälle tyttö paralle tien — enhän tiedä, en ymmärrä, ja sydän — tuo arka — vapisee pelosta.
MARI
Mitä mietit, Anna? Aina sinä mietit! Kuule, ole iloinen nyt! Mutta isäntä ja pojat tulevat, nyt on saunalla kiire. Pistäyn katsomassa, onko kaikki kunnossa. (Ulos.)
(ISÄNTÄ ja POJAT tulevat.)