Nyt minä menen vähän lehmille joulua tekemään. Panen parasta eteen. On niin lysti pitkästä aikaa! (Menee.)
7:s kohtaus.
ISÄNTÄ
Nyt, lapseni…
ANNA
Isä, rakas isä, sydämeni on raskas. Minun täytyy se sinun helmassasi keventää. (Painaa päänsä isän syliin.) Kovin heikko on naisen sydän. Katsos, isä, se tunto, se kumma värinä, jonka Luoja sinne pani, se on niin pelottavan voimakas. Ja — oi, isä, — minun sydämeni värinä pyrkii tuntemattomille poluille, sinne, missä kulkee Tapani.
ISÄNTÄ
Tapani! — Lapsi, älä ajattele pelkuria, petturia, Minun tyttäreni täytyy olla toista maata.
ANNA
Isä, älä tuomitse! Se on niin katkeraa. Tiedänhän, että minun tulisi häntä vihata ja halveksia, ja toisin vuoroin vihaan ja halveksinkin, mutta en voi kestää, että muut … ja voi, isä, usein tahtoisin heittää sydämeni kuin taakan luotani ja pitää joulua teidän kanssanne, mutta sitten taas — —