Älköön ihminen ottako toisten velkoja harteilleen.
ANNA
Oma se on, isä, oma ja — rakas. Isä, minä maksan sen!
ISÄNTÄ
Lapsi — et sinä mitään voi.
ANNA
Tässä juuri sinä istuit menneenä pyhänä, isä, ja itse kerroit siitä tytöstä, joka lähti vihollisleiriin ja läheni ryssiä heidän juotuaan vähän liiaksi. Sanoit, että tyttö toi sieltä tärkeitä tietoja ja että sen tytön isä sai olla ylpeä…
ISÄNTÄ
Tyttö, mikä nyt aivoissasi askartelee?