(Menee huoneuksen puoleen ja katsoo ovesta, jota hän raottaa.)
Ebn Jahia
On herättänyt hänet… silmänsä
Hän avaa. Kuuleppas, nyt puhelee
Hän… juur' kuin unissaan, ja tarkoin Ebn
Jahia hänen silmiänsä katsoo.
Nyt laskee hänen rinnalleen hän taas
Tuon amuletin… nytpä uinahtuu
Hän jällen.
ALMERIK.
Sepä kumma!
KUNINGAS.
Niinpä, kumma! —
Avuja lääkärillä tällä on,
Joit' oikein kammoo. — Nyt hän tulee. Yksin
Sä jätä meidät.
(Almerikin lähtiessä huoneuksen taakse:)
Varros! Kotihin
Sä lähde linnaan; — jäädä täytyy mun,
Mut kirjettä mä varron Tristanilta.
Jos tulee sitä, tuo se mulle. Kai
Sä merkin tiedät sekä soittopaikan.
ALMERIK.
Sen tiedän, kuninkaani!
(Menee Ebn Jahian ulos tullessa.)