Eik' ole teille muuten
Kuningas mitään vihkaa antanut?
ALMERIK.
Häll' oli kiire, aivan liikutettu
Hän oli. Juur' ol' Ebn Jahia tullut,
Raoul on sairasna. Siis mua kutsui
Kuningas puheillensa kahden kesken.
"Ma uskon sua — lausui hän — ma luotan
Vait'-olohos. Sa seuraa johtajaa,
Jonk' annan oppaakses, ja toimita
Mun asian'."
MARTHA.
Ja siinä kaikki, mitä
Kuningas teille sanoi?
ALMERIK.
Siinä melkein.
Se, mitä lisäksi hän lausui, oli
Minusta hämärää. Hän viiväht' ensin,
Ja vitkan sitte sanoi: "muista tarkoin,
Uskollisuutehes ma luotan. Siellä,
Johonka sinut lähetän, sa kohtaat
Mun tyttäreni" — tähän juuri hänen
Puheensa katkaistiin ja kiiruin vaan hän
Kirjotti kirjeen, jonka teille toin,
Ja laski minut lähtemään.
MARTHA.
Kuink', kirjeen?
BERTRAND (muistuttaen mieleensä).