KUUDES KOHTAUS.
Kuningas RENÉ. ALMERIK. TRISTAN välkkyvässä asepuvussa seuroinensa.
Sitte JAUFFRED seuroinensa.
(Tässä kohtauksessa kajastaa iltarusko laaksossa, ja kaukaisilla vuorilla, jota kestää näytelmän loppuun asti.)
TRISTAN.
Takaisin! Joukkionne vuoren juurell'
On voitettuna. Vangiks' antaukaatte!
KUNINGAS.
Ken oot sa, hurja, jonka julkeus
Aseilla riivoaapi paikan tään?
Nyt herkee! kostoan' jos tahdot välttää.
TRISTAN.
Sa sanojasi säästä. Min' en pelkää.
Mä kyllä luulen tätä paikkaa jonkun
Pahaisen vallan alaiseksi. Mut
Mua innostaapi valta moinen, jok'
Ei tuota pelkää. Vuoren peikot jos
Sua puoltavat; jos loitsia sa oot,
Mi luotat voimiin salaisiin, niin tiedä:
Mun miekkan' pyhä isä vihki. Vyöni
Marian luostarissa Avignoniss'
On hurskas priorinna ommellut.
Tää asu kätkee aikeen sua häätää,
Kuin pyhä Yrjö lohikäärmettä.