LUKKARI. Kuin pitkäks käypi taistelo ja kuinka suureks tappio ja mik' on voiton palkkio?
BRAND.
Vai näist' on kysymys!
KOULUMESTARI. Niin on, ei päästy ennen selkohon.
BRAND (kiihoituksissaan).
Siis saatte nyt sen!
KANSA (kertyy hänen ympärilleen).
Puhukaa!
BRAND. Niin, milloin taisto taukoaa? Kun taukoatte tinkimästä, kun ootte kaikki uhranneet, kun sydän taukoo sykkimästä, kun täysin ootte tahtoneet, niin, kunnes kaikin myönnetään: suo kaikki tai ei mitäkään! Ja taiston hukka? Jumalanne nuo puolinaiset suosijanne, ja aineen kahleet orjistavat ja velttous, nää on uhrattavat! Ja voiton palkka? Varma usko ja hengen lento, aamurusko, myös ehjä tarmo sieluhun ja puhtaus itse tahtohon ja alttius uhritöihis sun, ett' uhraat riemuin kuolohon, — ja seppel orjantappurainen, — kas, siin' on meidän palkka mainen!
KANSA (raivoisasti huutaen).
Tuon lempo vieköön petturin!
BRAND.
Ma pidän, minkä lupasin.
YKSITYISIÄ ÄÄNIÄ. Sä sanoit vieväs voittohon; — nyt voitto pelkkä uhri on!
BRAND. Ma voittoon viedä lupasin, ja voitto varma onpikin. Mut ensimmäiset ainiansa ne kaatuu eestä asiansa; jos sitä ei hän uskalla, niin luopukoon hän aseista. Jos lippumieskin heikko lie, niin lipun vihollinen vie; jos et sä uhraa, olet myöty, jo ennen kuin sa olet lyöty!