KOULUMESTARI (väkijoukolle). Ei kotipaikkaa meillä siellä; on meidän koti mieron tiellä!
ROVASTI. Noin kuinka voitte raskahasti te mua raastaa sieluun asti!
BRAND.
Jo kauvan sieluja sa raastoit!
ROVASTI.
Tuon elkää kuulko valheita!
Hän teidät pettää.
USEAT.
Totta haastoit!
ROVASTI. Mut teille anteeks annan ma, jos huomaan selvää katumusta. Te itseänne tutkikaa ja nähkää, mikä viekkaus musta tuon miehen työtä rumentaa!
USEAT.
On totta se; hän pettää vaan!
ROVASTI. Ja mitä sitten voittekaan te, lauma pieni, erämailla? Te voimaa suureen ootte vailla, ei teiltä synny vapautusta! On näköpiiri ahdas teillä; mik' yli sen, se pahennusta. Te vaaliin minkä vaikutatte? Vain kotia te puolustatte. Ei teidän tienne kotkan teillä, ei luona sutten, karhujen — te saatte saaliiks petojen, oi, lapset rakkaat, lampahat!
VÄKIJOUKKO.
Nuo sanat kohti sattuivat!
LUKKARI. Vaan tänne kun me kuljettiin, myös kodit meille suljettiin; nyt kotia ei siellä meillä.