GERD (viittaa alas).
Sä väistä rakennusta tuota!
BRAND.
Jumalan haltuun!
GERD. Myötä saa! Näät siellä kosket messuaa ja tuulet saarnaa vuoriston; sun vuoroin kylmä, kuuma on. Mut haukka vaan ei pääse sille, se lentää tuonne tunturille, ja istuu siellä myrskysäässä kuin kukko kirkkoviirin päässä.
BRAND. On hurja ties ja sielus sun kuin soitto viulun rikotun, on halju halju, vaikka vääntäis, mut pahan hyväks ehkä kääntäis.
GERD. Tuoss' on se taaskin siipineen! Kun saisi seinät suojakseen! mä riennän kirkkoon, hyväst' jää, se pahuus tuossa viilettää! (huutaa): Kivellä saat, jos koitat tulla! Jos sull' on kynnet, oks' on mulla!
(Pakenee ylös tunturille.)
BRAND (vaitiolon jälkeen). On tuokin muka kirkkomies! mik' onpi parhain, ken sen ties? Ken kiitää eespäin hurjimmasti kotoa kauas hautaan asti, kevytkömieli kukkineen, mi leikkii luona jyrkänteen vai veltto, joka kuhnustaa ja muiden teitä tallustaa tai ehkä hurja lennossaan, mi kauniin luopi rumastaan? — Siis nyt on taistokysymys: pois koko kolmiyhdistys! Ma työni tiedän; tuolta jo se välkkyy niinkuin aurinko, mi halki usvan vilkuttaa. Jos sorretuksi nuo mä saan, niin palaa onni maailmaan ja surman syöpä kaikkoaa! Siis työhön! säilä huotrastaan! nyt taivaan vuoksi taistellaan!
(Laskeutuu alas kylään.)
TOINEN NÄYTÖS.
(Vuono jyrkkine vuoriseinämineen. Vanha, ränstynyt kirkko pienellä kummulla läheistössä. Myrsky lähenee.)