BRAND.
Vaan musta valkeaks ei muutu.
VOUTI. No, rakas veikko, ällös suutu, mut turhaa ois se vastustusta, jos huutaa muut: kuin lumi musta!
BRAND.
Ja teidän huuto?
VOUTI. Mun? Ei varmaa: ei vallan musta, mutta harmaa. On nykyaika suopea, ei ketään saata loukata. Näät vapaus täällä vallitsee ja kaikkein tahto hallitsee; — kuin yksi nousta uskaltaisi ja mustan valkeaksi saisi? — Kun luottamus on teihin heillä, niin suurin voima myös on teillä; ma yhdyn siihen, joll' on voimaa, sen järkeni mä jälkeen teen, ja toivon, ettei kenkään soimaa, jos taistellut en viimeiseen, Mä huomaan kyllä, että kansa nyt työni näkee hajallansa: nyt kansa muuta kaihoaa kuin että viljaa kasvaa maa; ei tahdo kenkään, siltä näyttää, kuin ennen varojansa käyttää, — ja tahto kun vain poissa lie, ei työmme koskaan voittoon vie. — Kai harmin voitte ymmärtää, kun tiet ja sillat kesken jää ja soiden kuivaus, ojitukset ja sadat uudet suunnitukset. Kun työnsä vuoksi kaikki koittaa, niin mitä teet, kun et voi voittaa? Ma varron aikaa, muita säistän ja viisahasti virran väistän. Nyt, — suosion mä hukkasin samoin kuin sen mä saavutin; no, muita teitä siis mä koitan ja valtaa jälleen ehkä voitan.
BRAND. Siis vuoksi kansansuosion nuo työnne kaikki tehdyt on?
VOUTI. Ei kukaan moista väittää saata. Mä palvelin vain isänmaata ja kuntaa kehityksen tiellä; vaan toivoin myös, sit' en mä kiellä, ett' työni kerran huomattais ja ansioni palkan sais. Se on nyt niin; mies kyvykäs ja viisas ynnä työteliäs myös tahtoo päästä määrän luoksi; ei, houkka täällä hikeen juoksi vain pelkästänsä aatteen vuoksi. En parhaimmalla tahdollani voi laiminlyödä etujani ja työtä tehdä palkatonta. On näätte mulla perhe aimo, on hoidettava ensin vaimo ja sitten vielä lasta monta; — jos aate janon sammuttaisi, jos aattehesta leivän saisi, ken aatteen mies ei silloin ois? Jos kummastella joku vois, kun aattehell' on leivän lisä, niin on hän huono perheenisä.
BRAND.
Ja nyt on ai'e —?
VOUTI.
Rakentaa.
BRAND.
Kuin? Rakentaa?
VOUTI. Ka, miksi en? Sen vaatii mun ja kunnan hyöty. Näin jälleen voitan mainehen, mi nyt on vallan maahan lyöty; — nyt kohta vaalinaika saa; mun täytyy jotain suurta koittaa ja kunnan miehet sillä voittaa; jos onnistun, mä kilvan kestän ja toisten vaalin näin mä estän. Nyt arvelin, se onkin houkka, ken soutaa vasten virtausta. Nyt kansa kaipaa innostusta, ma olen siihen työhön moukka; mun työni tähtää käytäntöön; vaan kuinka panna täytäntöön, kun nyt on kaikki vastassani? Ja niinpä tunsin luonnossani: nyt etuisinta varmaan ois, jos vaivaiskuorman saisi pois.