PIETARI. Runoilija?
SKULE KUNINGAS. Runoilija, joka kuoli minun asiani edestä Oslossa. Ei voi antaa, jota ei itsellä ole, sanoi hän.
PIETARI. Siis ette tekään voi antaa pois valtakuntaa; sillä se on minun teidän jälkeenne!
SKULE KUNINGAS. Nyt minä tulen!
POOL FLIDA. Jumalalle olkoon kiitos!
SKULE KUNINGAS (tulee esiin ovesta; hän on vaalea ja laihtunut, hänen hiuksensa ovat kovin harmaantuneet). Elkää katsoko minuun! Minä en kärsi, että minua katsotte nyt, kun olen sairas! (Menee Pietarin luokse.) Ottaa valtakuntaa sinulta, sanot sinä! Suuri taivahan Jumala, mitä olin tekemäisilläni.
PIETARI. Oi, suokaa minulle anteeksi; — tiedänhän että se, jota teette on oikein.
SKULE KUNINGAS. Ei, ei, ei tähän saakka; — mutta nyt tahdon olla väkevä ja raitis, — minä tahdon toimia.
KORKEITA HUUTOJA (ulkoa oikealta). Skule kuningas! Skule kuningas!
SKULE KUNINGAS. Mitä se on?