SIGRID. Niin alhaista polkua täytyy heidän käydä, kiivetäksensä ylös kuninkaan istuimelle.
MARGARETA. Oi, rukoile meidän kanssamme, että kaikki kääntyisi paraaksi.
RAGNHILD ROUVA (vaaleana ja peljästyneenä Sigridille). Näitkös hänet —? Näitkös minun isäntäni —? Silmät ja hymyilemisen, — en olisi häntä tuntenut!
SIGRID. Oliko hän Sigurd Ribbungin näköinen!
RAGNHILD ROUVA (hiljaa). Oli, hän oli Sigurd Ribbungin näköinen!
SIGRID. Hymyilikö hän niinkuin Sigurd?
RAGNHILD ROUVA. Niin juuri!
SIGRID. Silloin tulee meidän kaikkien rukoilla!
RAGNHILD ROUVA (epätoivon voimalla). Jaarlin täytyy tulla valituksi kuninkaaksi! Hänen sielunsa turmeltuu, jollei hän tule maan ylimmäiseksi mieheksi!
SIGRID (voimakkaammin). Siis tulee meidän kaikkien rukoilla!