HOOKON. Ja antaa minulle hyviä neuvoja. Kiitos siitä; vaimojen neuvot ovat hyvät joka miehelle, ja minulla ei tästä lähin ole muuta kuin te; — minun täytyi lähettää pois äitini —
MARGARETA. Niin, hän oli teille liian rakas.
HOOKON. Ja minä olen kuningas. Hyvästi siis, Margareta! Te olette vielä niin nuori; mutta tulevana kesänä vietämme häämme, — ja siitä hetkestä lupaan pitää teidät luonani kaikessa kohtuullisessa uskollisuudessa ja kunniassa.
MARGARETA (hymyilee surumielisesti). Niin, minä tiedän, että pitkä aika kuluu, ennenkuin lähetätte minut pois.
HOOKON (elävästi). Lähettää teidät pois? Sitä en koskaan tee!
MARGARETA (kyynelsilmin). Ette, niin tekee Hookon ainoastaan niille, jotka ovat hänelle liian rakkaat. (Menee ovea kohti. Hookon katsoo miettiväisenä hänen jälkeensä.)
RAGNHILD ROUVA (oikealta). Kuningas ja jaarli niin kauvan täällä sisällä! Levottomuus minut tappaa; — Margareta, mitä on kuningas sanonut ja tehnyt?
MARGARETA. Oi, niin paljon! Viimeksi hän otti käskynhaltijan ja kuningattaren.
RAGNHILD ROUVA. Sinun, Margareta!
MARGARETA (äidin kaulassa). Niin!