GREGORIUS JUHONPOIKA (Dagfinnille.) Luulin toki sinun kuulleesi Iislantilaisesta, Antero Torsteinin pojasta, Sigurd Ribbungin ystävästä —
DAGFINN BONDE. Niin; Sigurd kun oli karannut, niin te hirtitte
Iislantilaisen, sen tiedän.
NIKOLAUS PIISPA (siirtää ja sanoo hymyillen jaarlille). Nyt minä lyön talonpojan, herra jaarli.
SKULE JAARLI, (äänekkäästi). Lyö vaan; vähäinen arvo talonpojalla.
(Siirtää nopan).
DAGFINN BONDE. Niin kyllä, sen sai Iislantilainen todistaa, kun Sigurd
Ribbung karkasi Vermelantiin.
(Hillittyä naurua kuninkaan miehissä; kanssapuhetta jatketaan alennettuin äänin; kohta tämän jäljestä tulee mies sisään ja kuiskaa Gregorius Juhonpojalle.)
NIKOLAUS PIISPA. Ja sitte minä siirrän tuohon; ja te olette voitettu.
SKULE JAARLI. Siltä näyttää.
NIKOLAUS PIISPA (nojauu taapäin tuoliinsa). Te puollustitte huonosti kuningasta lopulla.