SIRA VILJAM (tulee sisään vasemmalta ja lausuu hiljennetyllä äänellä).
Pool Flida! Jumalan kiitos; — nyt ei jaarli ole kaukana.
POOL FLIDA. Laivasto purjehtii juuri Hovedsaaren ohitse; minä lähdin edeltä päin. Mutta kuinka on piispan laita?
SIRA VILJAM. Hän saa juuri viimeistä voidetta.
POOL FLIDA. Siis on vaara suuri.
SIRA VILJAM. Sigard mestari Brabantilainen on sanonut, ett'ei hän voi yön yli elää.
POOL FLIDA. Silloin luulen hänen liian myöhään kutsuneen meidät luoksensa.
SIRA VILJAM. Ei, ei, — hän on aivan tunnoissansa ja hänellä on hiukka voimiakin, — joka hetki kysyy hän, eikö jaarli pian tule.
POOL FLIDA. Te sanotte häntä vielä jaarliksi; ettekö tiedä, että kuningas on antanut hänelle herttuan nimen?
SIRA VILJAM. Tiedän, tiedän kyllä; se on vaan semmoinen vanha tapa. Hys — (hän ja Pool Flida tekevät ristinmerkin ja kumartavat. Piispan kamarista tulee kaksi kuoripoikaa kynttilät kädessä, sitten kaksi toista kantaen suitsutus-astioita; heidän jäljessään pappeja, jotka kantavat kalkkia, öylättilautasta, ristiinnaulitun kuvaa ja kirkonlippua; heidän jäljessään tulee joukko pappeja ja munkkeja; kuoripojat, kynttilät ja suistutusastiat kädessä, päättävät saaton, joka hitaasti liikkuen edelleen menee sisään kappeliin. Ovi suljetaan saaton jälkeen.)
POOL FLIDA. Nyt on siis vanha herra tehnyt tilinsä tämän maailman kanssa.