Ja enkelit, ne rauhaa
Laps armaan suojaavat;
Myös Herra, pikku Hookon,
Ja äitis valvovat.
(Lyhyt äänettömyys. Skule herttua tulee sisään perältä.)
MARGARETA (hypähtää ylös ilohuudolla ja rientää häntä vastaan). Isä! —
Oi, kuinka olen huokaillut ja ikävöinyt tätä yhtymistä!
SKULE HERTTUA. Jumalan rauha kanssasi, Margareta. Missä kuningas on?
MARGARETA. Nikolaus piispan luona.
SKULE HERTTUA. Hm — no, sitten saapunee hän pian tänne.
MARGARETA. Ja te tahdotte puhutella toisianne ja sopia, tulla jälleen ystäviksi, niinkuin ennen muinoin?
SKULE HERTTUA. Sen kernaasti soisin.
MARGARETA. Hookon myöskin suo sen kernaasti; ja minä rukoilen joka päivä Jumalaa, että se tapahtuisi. Oi, mutta tule tänne ja katso — (tarttuu häntä käteen ja vie hänet kätkyeelle.)
SKULE HERTTUA. Sinun lapsesi!