MARGARETA. Niin, niin! (herttualle:) Isä, ole lempeä ja sopuisa —
Hookon on sen myös luvannut! Tuhansin hyvää yötä, molemmat!
(Viittaa vasemmanpuoleiselle ovelle, ja menee; kaksi naispalvelijaa
kantaa kätkyen sisään.)
SKULE HERTTUA. Hookon kuningas, me emme saata enään erota vihamiehinä.
Ääretön onnettomuus siitä syntyisi; kauhun aika koittaisi maalle.
HOOKON. Maa on siihen nyt tottunut sukupolvien halki; mutta te näette, että Jumala on kanssani; joka vihollinen kaatuu, joka minua vastustaa. Baglit, Glittungit, Ribbungit ovat hävinneet; Jon jaarli on surmattu, Guthorm Ingen poika on kuollut, Sigurd Ribbung samoin — kaikki vaatimukset, jotka tulivat esiin Bergenin valtakokouksessa ovat osottauneet voimattomiksi, — kuka sen kauhun ajan nyt herättäisi?
SKULE HERTTUA. Hookon, pelkään, että sen voisin herättää minä!
HOOKON. Kun tulin kuninkaaksi, annoin teille kolmannen osan valtakuntaa —
SKULE HERTTUA. Itse piditte kaksi kolmatta osaa!
HOOKON. Aina te janositte enempää; minä enensin osanne; nyt on puoli valtakuntaa teidän hallussanne.
SKULE HERTTUA. Kymmenen laivakuntaa puuttuu.
HOOKON. Minä tein teidät herttuaksi; ennen ei ole yhdelläkään miehellä
Norjassa sitä arvoa ollut!