SKULE HERTTUA. No, hallitkaamme sitte vuoroitellen kumpikin kolme vuotta vuoroonsa! Te olette kauvan hallinnut; nyt on minun aikani tullut. Lähtekää maasta kolmeksi vuodeksi; — minä tahdon olla kuningas sillä aikaa; minä tahdon tasoittaa teille tien, siksi kuin palaatte kotia, hallita ja ohjata kaikki paraaksi; — alituisesti vahdissa-olo hivuttaa ja tylsyttää. Hookon, kuuletteko, — kolme vuotta kumpikin; kantakaamme kruunua vuorottain!
HOOKON. Luuletteko minun kruununi sopivan teidän ohimoillenne?
SKULE HERTTUA. Ei mikään kruunu ole liian väljä minulle!
HOOKON. Jumalan oikeus ja kutsumus tarvitaan kruunun kantamiseen.
SKULE HERTTUA. Ja uskotteko niin varmaan, että Jumalan oikeus on teillä?
HOOKON. Jumalan tuomio on sen vahvistanut.
SKULE HERTTUA. Elkää niin varmasti siihen turvatko. Jos piispa olisi saanut puhua, — no, nyt se olisi turhaa; te ette uskoisi minua. Niin, varmaan on teillä mahtavia liittolaisia tuolla ylhäällä; mutta minä vastustan kuitenkin! — Te ette tahdo hallita vuoroittain? No, no — sitten saamme valita viimeisen keinon; — Hookon, taistelkaamme, mies miestä vastaan, raskailla aseilla, elämän ja kuoleman uhalla!
HOOKON. Puhutteko tosissanne, herra?
SKULE HERTTUA. Minä puhun elämäni työn ja sieluni autuuden tähden!
HOOKON. Silloin on vähän toivoa sielunne autuudesta.