LYNGSTRAND. Olette siis jo kauan täällä asunut?
BALLESTED. Noin seitsemän-, kahdeksantoista vuotta. Jouduin tänne Skiven teatteriseurueen mukana. Mutta sitten sattui rahallisia vastoinkäymisiä. Ja seurue hajosi. Jokainen meni omalle taholleen, mikä minnekin.
LYNGSTRAND. Mutta te jäitte tänne?
BALLESTED. Minä jäin tänne. Ja hyvä että niin kävi. Siihen aikaan, nähkääs, harrastin koristemaalarin ammattia.
BOLETTE (tuo huoneesta keinutuolin verannalle. Puhuu huoneeseen päin.)
Hilde, katsohan missä isän kirjailtu jakkara on.
LYNGSTRAND (Menee verannan luo, tervehtää.) Hyvää huomenta, neiti
Wangel!
BOLETTE (Kaiteen ääressä.) Kas vaan, tekö siellä, herra Lyngstrand?
Hyvää huomenta! Anteeksi, minä menen hetkiseksi — minun pitää vain —
(Menee huoneeseen.)
BALLESTED. Te tunnette tohtorin perheen?
LYNGSTRAND. Hiukan. Olen tavannut neidit silloin tällöin vieraissa. Ja sitten puhelin vähän rouvankin kanssa taannoin, kun kuuntelimme soittoa "Näkövuorella". Hän kehoitti minua käymään talossa.
BALLESTED. Tiedättekö, sitä tuttavuutta teidän pitäisi viljellä.