LYNGSTRAND. Ajatelkaas, — sydänyön aikaan.
HILDE. Minusta siitä pitäisi tulla jotain jännittävää.
ELLIDA (Katselee laivan jälkeen.) Huomenna siis —
WANGEL. Eikä sitten koskaan enään.
ELLIDA (Hiljaa ja vavisten.) Oi, Wangel, — varjele minua omalta itseltäni.
WANGEL (Katsoo häneen tuskallisesti.) Ellida! Minä aavistan, — tämän takana on jotain muuta.
ELLIDA. Tenho siinä on.
WANGEL. Tenho —?
ELLIDA. Se mies on kuin meri.
(Menee hitaasti ja mietteissään puutarhan halki vasemmalle. Wangel kulkee levottomana hänen rinnallaan ja katsoo häneen tutkivasti.)