(etuhuoneen kelloa soitetaan.)
Helmer (säikähtyy.) Mitä se tietää? Näin myöhään. Jokohan tuo kauhein kauheimmista —! Joko hän —? Kätke itsesi, Nora! Sano ettäs olet sairaana.
(Nora jää seisomaan liikkumatonna. Helmer menee ja avaa etuhuoneen ovea.)
Sisäpiika (puoleksi alastonna etuhuoneessa.) Tässä tuli kirje rouvalle.
Helmer, Anna se minulle. (ottaa kirjeen ja lukitsee oven.) Niin, se on häneltä. Sinä et saa sitä; minä tahdon itse lukea sen.
Nora. Lue sinä.
Helmer (lampun ääressä.) Tuskin minulla on uskallusta siihen. Kenties olemme hukassa, sekä sinä että minä. Ei; minun tulee se tietää. (avaa kiireesti kirjeen; silmäilee pari riviä; katsoo kirjeessä olevaa paperia; riemunhuuto.) Nora.
Nora. (katsoo kysyväisesti häneen.)
Helmer. Nora! Ei; minun pitää lukea se vielä kerta. — Niin, niin; asia on niin. Minä olen pelastettu! Nora, minä olen pelastettu!
Nora. Entäs minä?