Krogstad. Puhua pari sanaa teidän kanssanne.
Nora. Minun —? (lapsille hiljaa). Menkää Anna-Maijan luokse. Mitä? Ei, vieras herra ei tahdo tehdä mammalle mitään pahaa. Kun hän on mennyt leikitsemme jälleen. (hän vie lapset vasemmalla puolella olevaan kamariin ja panee oven kiinni heidän jälestänsä.)
Nora (levotonna, jännityksissään.) Tahdotte puhua minun kanssani.
Krogstad. Niin, sitä tahdon.
Nora. Tänään —? Vaan eihän meillä vielä ole kuukauden ensimäinen päivä —
Krogstad. Ei, meillä on jouluaatto. Teistä itsestänne tulee riippumaan, mitä jouluiloa te saatte.
Nora. Mitäs tahdottekaan? Minä en mitenkään voi tänäpänä —
Krogstad. Siitä älkäämme toistaiseksi puhuko mitään. Onpa aivan toista. Onhan teillä hetkinen aikaa?
Nora. On; tietysti, onhan sitä minulla, vaikka —
Krogstad. Hyvä. Minä istuin Olsenin ravintolassa ja näin teidän miehenne kulkevan kadun poikki —