Nora. No niin; enkö ole säännöllisesti suorittanut maksoja velastani?
Krogstad. Jokseenkin säännöllisesti. Mutta — palatakseni siihen, josta puhuimme, — se oli kyllä raskas aika teille silloin, rouva?
Nora. Niin se oli.
Krogstad. Isänne makasi myös hyvin sairaana, luulenma.
Nora. Hän oli viimeisillänsä.
Krogstad. Kuoli kohta sen jälkeen?
Nora. Niin.
Krogstad. Sanokaa minulle, rouva Helmer, voitteko kenties muistaa minä päivänä isänne kuoli? Tarkoitan minä päivänä kuukaudessa.
Nora. Isä kuoli Syyskuun 29 p:nä.
Krogstad. Aivan oikein; siitä olen hankkinut tiedon. Ja sentähden on tässä jotakin kummallista, (ottaa esille paperin.) jota minä en mitenkään saata käsittää.