Helmer. Ahaa, onko pikku visapää ulkona hakemassa pelastajaa?
Nora. Niin, Torvald, en tule mihinkään päätökseen ilman sinun avuttasi.
Helmer. Hyvä, hyvä; tahdon miettiä asiata; kylläpä neuvo keksitään.
Nora. No, se oli kiltisti tehty sinulta. (menee jälleen joulupuulle; loma-aikaa.) Kuinka kauniilta nuo punaiset kukkaiset näyttävät. — Mutta sano minulle, onko se todellakin niin pahaa, se, johon tuo Krogstad on tehnyt itsensä syypääksi?
Helmer. Kirjoittanut väärän nimen. Ymmärrätkös mitä se on?
Nora. Eikö hän ole voinut tehdä sitä pakosta?
Helmer. Niin, taikka niinkuin niin moni ajattelemattomuudessaan. Minä en ole niin sydämetön, että ehdottomasti hylkäisin miehen semmoisen yksinään olevan teon vuoksi.
Nora. Niin, tosiaankin, Torvald!
Helmer. Moni voi siveellisesti nousta jälleen, jos hän vilpittömästi tunnustaa rikoksensa ja kärsii rangaistuksen.
Nora. Rangaistuksen —?