Rank. Minä en tahdo että hän tulee sinne. Minä suljen oveni häneltä. — Niin pian kuin olen saanut täyden selvän pahimmasta, lähetän teille käyntikorttini, musta risti nimeni päälle piirustettuna, ja silloin tiedätte tuon inhottavan hävityksen alkaneen työtänsä.
Nora. No, mutta tänään te olette aivan hurja. Ja minä, joka niin mielelläni olisin suonut, että olisitte olleet oikein hyvällä tuulella.
Rank. Kuolema rinnassako? — Ja kun minun näin pitää kärsiä rangaistusta toisen tähden. Onkos siinä kohtuutta? Ja jokaikisessä perheessä on tavalla tai toisella tuommoinen leppymätön kosto kärsittävänä — —
Nora. (peittää käsillä korviansa). Joutavia! Ollaan iloiset! Ollaan iloiset!
Rank. Ei mar' siinä ole muuta kuin naurettavaa koko asiassa. Minun viattoman selkäpii-parkani täytyy kivistää isäni lystien luutnantinpäivien tähden.
Nora (vasemmalla puolella pöydän ääressä.) Olihan hän niin ahne parsseille ja hanhenmaksa-pasteijalle. Eikö niin?
Rank. Niin oli; ja myös tryffeli-sienille.
Nora. Niin; oikein, tryffeli-sienille. Ja ostereillekin, luulen ma?
Rank. Myös ostereille, ostereille; se on tietty.
Nora. Ja sitten vielä kaikille noille portviineille ja sampanjoille lisäksi. Surkeata on että kaikki nuo hyvät herkut tekevät niin pahaa selkäpiille.