Helmer. Hei, hei — suuret kemut siis!
Nora. Sampanja-pidot aamun valkenemiseen asti. (huutaa.) Ja vähän konfehtia, Leena, paljon —, täksi kerraksi vain.
Helmer (tarttuu Noran käsiin.) Kas niin, kas niin; ei tuommoista hurjaa pelkoa. Ole nyt taas pieni leivolintuseni, niinkuin tapasi on.
Nora. Hyvä, hyvä, siksi kyllä tulen. Mutta meneppäs sisään ennalta; ja te myös, tohtori Rank. Kristiina, auta sinä minua, että taas saan tukkani laitokseen.
Rank (hiljaa, mennessään.) Eihän toki liene jotain — jotain tuommoista tulossa?
Helmer. Vielä vai, veikkonen. Ei siinä ole muuta, paitsi tuota lapsimaista pelkoa, josta sinulle puhuin. (Menevät oikealle pois.)
Nora. No!?
Rouva Linde. Lähtenyt maalle.
Nora. Sen näin jo silmistäsi.
Rouva Linde. Hän tulee kotiin huomenna illalla. Minä jätin hänelle pienen kirjeen.