Onko se siis ainakin totta, Asta? Vai olenko tullut hulluksi? Vai uneksinko minä? Niin, jospa se olisikin vain unta! Ajattele, miten suloista, jos minä nyt olisin herännyt!
ASTA.
Oh, jospa tosiaan voisin sinut herättää.
ALLMERS,
(katsoo vuonolle).
Miten säälimättömältä vuono näyttää tänään. Se on niin raskas ja horruksissa. Lyijyn harmaa, — kellanvälkkeellä, — ja kuvastaa kuuropilvet pintaansa.
ASTA,
(rukoilevasti).
Elä istu, Alfred, tässä tuijottamassa vuonolle!