ASTA.
Tarkoitusta siinä?
ALLMERS,
(kärsimättömästi).
Niin, tarkoitusta, sanon minä. Sillä joku tarkoitus kai siinä lienee.
Elämä, olemassaolo, — sattuma ei voi olla niin aivan aiheetonta.
ASTA.
Niin, kuka voi sanoa mitään varmaa niistä asioista, rakas Alfred?
ALLMERS,
(nauraa katkerasti).
Tosiaan, sinä voit olla oikeassa. Ehkä kaikki menee siis umpimähkään. Hoitaa itsensä kuin ajelehtiva laivanhylky peräsittömänä. Totta tosiaan, niin voi yhtähyvin ollakin. — Siltä se ainakin näyttää.