ASTA.
Niin, niin. Vaan kuitenkin —
ALLMERS.
Hän on vetänyt Eyolfin syvyyteen. Siitä saat olla varma.
ASTA.
Vaan, rakas Alfred, minkä vuoksi hän olisi sen tehnyt?
ALLMERS.
Niin — siinäpä juuri se onkin kysymys! Minkä vuoksi hän? Siinä ei ole mitään kostoa takana. Ei mitään sovitusvaatimusta, tarkoitan. Eyolf ei ole koskaan tehnyt hänelle mitään pahaa. Ei ole ärsytellyt tuota naista. Ei ole viskellyt kivillä hänen koiraansa. Ei ollut nähnytkään koko olentoa eikä hänen koiraansa ennen kuin eilen. Ei mitään kostoa siis. Niin aiheetonta kaikki. Niin järjetöntä, Asta. — Ja kuitenkin maailmanjärjestys on sen tarpeessa.
ASTA.
Oletko puhellut Ritan kanssa näistä asioista?