Niin, niin, niinhän piti ollakin, Asta. — Ja kun me niin olimme jääneet yksinämme maailmaan, me kaksi — Joko se on valmis?
ASTA.
Jo (kokoo ompelutarpeet). Se oli kuitenkin suloinen aika, Alfred. Me kaksi yksinämme.
ALLMERS.
Oli se. Niin kovasti kuin saimmekin kärsiä.
ASTA.
Sinä se kärsiä sait.
ALLMERS,
(virkistyneempänä).
Kärsiä sait sinäkin, tavallasi, — (hymyilee) sinä minun rakas, uskollinen — Eyolfini.