No mutta Alfred, miten olet voinut kertoa sellaista!
ALLMERS.
Niin, näetkös — vaimolleenhan kerrotaan kaikki tyyni.
ASTA.
Niin, niin taidetaan tehdä, luulen minä.
ALLMERS.
(aivan kuin heräten, lyö otsaansa ja hypähtää ylös).
Ooh, — että minä voin istua tässä ja —
ASTA,
(nousee, katsoo huolestuneena häntä).