Ei hän ollut. Hän liukui pois mielestäni. Ajatuksistani. Minä en nähnyt häntä edessäni silmänräpäystäkään sillä aikaa, kun istuimme ja puhelimme yhdessä. Unohutin hänet koko siksi pitkäksi aikaa.
ASTA.
Vaan täytyyhän sinun saadakin vähän levätä surussasi.
ALLMERS.
Ei, ei, ei, — sitä juuri en saa! Siihen minulla ei ole lupaa. Ei ole oikeutta. — Eikä sydäntäkään (menee liikutettuna oikealle). Minun on vain viipyminen tuolla, missä hän makaa ja ajelehtaa syvyydessä!
ASTA,
(hänen jälkeen, pitää kiinni hänestä).
Alfred, — Alfred! Elä mene vuonolle!
ALLMERS.
Minun täytyy hänen luo! Päästä minut Asta! Minun täytyy saada vene.