Tekisi hyvää saada haihdutetuksi kaipuu ja suru hetkiseksi.
ASTA.
Sinun täytyy, Alfred.
ALLMERS.
Vaan enkö minä sinusta ole kauhean veltto ja tarmoton, — kun minä voinkin unohuttaa.
ASTA.
Et olekaan. Sillä onhan ihan mahdotonta alinomaa kiertää ajatuksillaan yhtä ainoaa asiaa.
ALLMERS.
Niin, minulle se on mahdotonta. Ennen kuin sinä tulit minun luo, istuin minä täällä ja tuskailin sanomattomasti tässä ahdistavassa ja jäytävässä surussa —