ASTA,
(nousee puolittain, rahilta).
Isän —! (istuu taas). Mitä sillä tarkoitat, Alfred?
ALLMERS.
Isä ei ollut koskaan oikein hyvä sinulle.
ASTA,
(kiihkeästi).
Oo, elä sano sitä!
ALLMERS.
Sanon, sillä se on totta. Hän ei sinusta pitänyt. Ei niin, kuin hänen olisi tullut pitää.