RITA,
(nauraen).
Vaan, oletko tullut hulluksi, Alfred!
EYOLF,
(katsoo luottavasti häneen).
Johan toki, isä, — se kelpaa, mitä sinä kirjoitat.
ALLMERS,
(hymyilee ja silittää hänen tukkaansa).
Niin niin, kun sinä sen sanot, niin —. Vaan usko sinä minua, — minun jälestäni tulee eräs, joka on tekevä sen paremmin.