RITA.
Niin, eikö se ole ihmeellistä ajatella? Surra tällä tavoin pientä ventovierasta poikaa.
ALLMERS,
(huudahtaen).
Mutta elä nyt kuitenkaan sano häntä ventovieraaksi!
RITA,
(pudistaa raskaasti päätään).
Me emme voittaneet koskaan pojan rakkautta, Alfred. En minä. Etkä sinäkään.
ALLMERS,
(vääntää käsiään).