ASTA.
Niin, ennen. Olinhan minä luonasi silloin.
ALLMERS,
(yrittää tarttumaan hänen käteensä).
Niin. Ja sinun luonasi, Asta, minä taas saan kotini.
ASTA,
(karttaa häntä).
Minun! Ei, ei, Alfred! Se on ihan mahdotonta.
ALLMERS,
(katsoo raskaasti häneen).