(horjuu taaksepäin).
Asta! Mitä sinä, Asta, sanot!
ASTA.
Lue kirjeet. Niin näet. Ja ymmärrät. — Ja ehkä annat anteeksi — äidillekin.
ALLMERS,
(tarttuu käsin päähänsä).
Minä en voi tajuta tätä. En voi pitää ajatuksiani koossa. Sinäkö, Asta — et siis olisi —
ASTA.
Sinä et ole minun veljeni, Alfred.