Niin, pikku Eyolfimme sijassa. He saavat asua Eyolfin huoneissa. Saavat lukea Eyolfin kirjoja. Leikkiä hänen kaluillaan. Heidät vaihdetaan istumaan Eyolfin tuolilla pöydässä.
ALLMERS.
Tuohan on suoraa hulluutta! En tiedä ainoatakaan ihmistä maailmassa, joka ei olisi sopivampi siihen kuin sinä.
RITA.
Saan kasvattaa itseäni siihen. Opetella. Tottua.
ALLMERS.
Jos tuo on vakanen tosi — kaikki tuo, mitä puhut, niin on sinussa täytynyt tapahtua muutos.
RITA.
Niin onkin, Alfred. Siitä olet sinä pitänyt huolen. Sinä olet luonut tyhjän aukon minuun. Ja se pitää minun koettaa täyttää jollakin. Jollakin mikä voi olla rakkauden kaltaista.