RITA,
Meillä on ollut kädet sulettuna. Ja sulettuna sydänkin.
ALLMERS,
(nyökäyttää).
Voihan siis ehkä ajatella olevan luonnollistakin, että he eivät panneet henkeään alttiiksi pelastaakseen pikku Eyolfia.
RITA,
(hiljaa).
Otapas ajatellaksesi, Alfred. Oletko varma, että — että meillä itsellämmekään olisi ollut rohkeutta siihen?
ALLMERS.
(tuskallisesti eväten).