Kas, se on oikein! Ulos vapauteen hänkin, poika parka! Hyvä jumala.
Ei voi mitään parempaa tehdä kuin leikkiä tässä siunatussa maailmassa.
Minusta elämä on kerrassaan kuin leikkiä! — Niinpä lähdemme, neiti
Asta!
(Borghejm ja Asta menevät verantaan ja puiston läpi).
ALLMERS,
(seisoo ja katsoo heidän jälkeensä).
Kuule Rita, — luuletko olevan jotakin välejä noilla kahdella?
RITA.
Minä en tiedä, mitä sanoa. Aluksi minä sitä luulin. Mutta Asta on muuttunut niin kummalliseksi, etten ymmärrä häntä — näinä viime aikoina hän on muuttunut.
ALLMERS.
Vai niin? Silläkö aikaa kun minä olin poissa?