ROUVA HOLT. Niin, hänenhän täytyi, senhän ymmärrätte.
ROUVA RUMMEL. Sillä jälkeenpäin tuli ilmi jotakin, joka oli melkeinpä yhtä paha; ajatelkaas, hän oli vienyt kassasta —
ROUVA HOLT. Mutta sitähän ei tiedetä aivan varmaan, rouva Rummel.
Kenties se oli vain juorua.
ROUVA RUMMEL. Oh, sepähän nyt —! Eikö se ollut tietty asia kaikkialla kaupungissa? Eikö vanha rouva Bernick ollut vähällä joutua konkurssiin sentähden? Sen olen kuullut itseltään Rummelilta. Mutta Jumala varjelkoon minun suutani.
ROUVA HOLT. No ainakaan rouva Dorfille eivät rahat menneet, sillä hän —
ROUVA LYNGE. Mutta kuinkas kävi Dinan vanhempien välien sitten?
ROUVA RUMMEL. Ka, Dorf matkusti tiehensä hyljäten sekä vaimonsa että lapsensa, mutta rouva oli kyllin julkea jäädäkseen tänne vielä koko vuodeksi. Teatterissa hän ei tietystikään enää tohtinut näyttäytyä; mutta hän elätti henkeään pesemällä ja ompelemalla vaatteita ihmisille —
ROUVA HOLT. Ja koettipa panna pystyyn tanssikoulunkin.
ROUVA RUMMEL. Se ei tietystikään mennyt. Mitkä vanhemmat olisivat uskoneet lapsensa sellaisen huostaan? Mutta eipä hänen aikansa ollutkaan pitkä; hieno rouva ei maar ollut tottunut työhön; se kävi rintaan, ja hän kuoli.
ROUVA LYNGE. Uh, olipa se tosiaan ruma juttu!