KOLLEEGA RÖRLUND. Hyi, Dina!
DINA. Äitikin kuului moraalisesti turmeltuneihin.
KOLLEEGA RÖRLUND. Kuka on puhunut Teille tuollaisia?
DINA. Ei kukaan; he eivät koskaan puhu. Miksi eivät he puhu! Kaikki he käsittelevät minua niin varovasti kuin hajoaisin siruiksi, jos —. Oh miten vihaan tätä sydämellisyyttä.
KOLLEEGA RÖRLUND. Rakas Dina, minä ymmärrän hyvin, että Teistä tuntuu olonne täällä tukalalta.
DINA. Niin, kun minä pääsisin kauas pois. Minä tulisin kyllä toimeen omin päin, kun minun vaan ei tarvitseisi olla näiden ihmisten parissa, jotka ovat niin — niin —
KOLLEEGA RÖRLUND. Mitenkä niin?
DINA. Niin siveellisiä ja moraalisia.
KOLLEEGA RÖRLUND. Mutta Dina, sitä Te ette tarkoita.
DINA. Oh, Te tiedätte kyllä, mitä minä tarkoitan. Joka päivä tulevat Hilda ja Netta tänne sitä varten, että minun pitäisi ottaa heidät esikuvikseni. Minä en voi koskaan tulla niin kiltiksi kuin he. Minä en tahdo tulla sellaiseksi. Oh, jospa minä olisin kaukana muualla, niin minusta kyllä tulisi hyvä.